lauantai 22. toukokuuta 2010

C'era una voita il Montpellier

Tänään oli mestarien liigan finaali... Alunperin tarkoituksena oli katsoa matsi pätkivänä stremina omalta koneelta asunnon itä-siivessä ja nauttia melkein saunamaisesta fiiliksestä kun 16 neliötä on imenyt itseensä auringon säteitä ja patteri jonka sisällä asuu jonkun asteinen belsebuubi manaaja-elokuvasta hohkaa lisäksi lämpöä tuossa nurkassa (on pois päältä(patteri ei belsebuubi))... mutta sain kutsun liittyä makkaran ja oluen synnyinseuduilta olevien opiskelijoiden seurueeseen...

Valmistauduin iltaan syömällä papuja ja makkaraa (lidlin purkkiruokaa 0,89E) ja nauttimalla yhden oluen... Tapasin porukan keskustassa ja lähdimme siirtymään kohti ravitsemusliikettä, olin varma että heilahdetaan johonkin englantilaiseen baariin/irkku pubiin mutta yllätyksekseni menimme sisään yhteen poikki kadulla olevaan pieneen ruokakauppaan... kävelimme myyntitiskien ohi takahuoneeseen johon oltiin jo levitetty tuoleja ja iso taulu televisio näytti tunnelmia stadionilta...

Tästä minä pidä, kyseinen asia ei varmastikkaan onnistuisi missään muualla euroopassa kuin ranskassa... kaupan omistaja tekee sivu bisnestä näyttämällä matseja takahuoneessa ja myymällä sopuhintaista bisseä ja naposteltavaa opiskelijoille... meitä oli parhaimmillaan huoneessa noin 40 ihmistä ja kaikilla oli kivaa, tunnelma oli hyvä ja Interin ja Bayernin fanit lauleskelivat kannatus lauluja kilpaa toisilleen, väitän että Madridissa olisi ehkä stadionilla ollut parempi meininki mutta mikään matsi baarissa katsottuna ei ole ollut tuonveroinen tunnelmaltaan... Kuulema homma on toiminut jo parin vuoden ajan ja joka vuosi porukkaa tulee lisää ja lisää... Kaupan alakerrassa on kuulema vielä toinen huone jos porukkaa tulee todella paljon...

Täytyy sanoa että vaikka en ole täällä nyt välttämättä hirveästi nauttinut olostani on jotkut asiat mitä arvostan täkäläisessä elämäntavassa... vanhojen äijien petanki piirit puistossa kun ne sätkät huulessa, punaviiniä rinnuksilla jauhavat paikallisesti polttavia asioita jokainen vähänkin kaunis päivä, kaupan takahuoneen futissessiot ja se että voi ruuhkassa lyödä auton parkkiin hätävilkut päällä kun haluaa alkaa jauhamaan tutun kanssa puutaheinää kadulla... kyseiset asiat tuntuu jotenkin täysin vierailta kun niitä katsoo tälläisen varhaiskeski-ikäisen mobiili ammattilaisen silmin

Satunnainen matkailija

ps. Voi olla että kirjoittelen seuraavassa blogissa isoa avautumista multikulttuurisen ryhmätyöskentelyn hienouksista...

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti