sunnuntai 28. maaliskuuta 2010

Elämästä Etelä-Ranskassa

Katsotaan pystynkö kirjoittamaan yhden Blogin ilman kärjistyksiä ja hillitöntä avautumista... yritän olla korrekti ja raportoida asioita "with stif uper lip" niinkuin Englannissa sanotaan ilman viittauksia nuuskan käyttöön.

Olen nyt ollut täällä vähän reilut pari kuukautta ja uskon pystyväni kertomaan asioista joten kuten totuus pohjaisesti. Ymmärrän hyvin ihmisten palon tähän osaan maailmaa koska ilmasto on ihmiselle suotuinen ja elämän meno on sopivan leppoista... Olen myös antanut itselleni kertoa että hintataso mikä suomalaisesta opiskelija nuorukaisesta tuntuu korkealta on kuitenkin Montpellierissä alhaisempi kuin muissa Etelä-Ranskan kaupungeissa.

Asiat sujuvat omalla painollaan ja arki on joka paikassa samanlaista, heräät, käyt suihkussa ja juot aamiaisen (kahvia) ja lähdet kouluun. Koulupäivän jälkeen hoidetaan kouluhommat ja henkilökohtainen huolto (armeija termi joka tarkoittaa pyykin pesua, ruokailua yms.). Illalla tavataan tuttuja ja nollataan päätä netin/elokuvien välityksellä... Aikalailla samanlaista kuin Suomessakin.

Mutta mikä on erilaista?

1. Kieli, jos et osaa kieltä olet ulkopuolinen... kaikki asiat hoidetaan ranskankielellä ja kukaan paikallinen ei koulussa sinua auta jos et heidän kieltänsä puhu, mikä on omituista koska nuoret ihmiset täällä puhuvat järjestäen hyvää englantia. Koulussa on selvästi kaksi eri ryhmää, ulkopuoliset eli vaihtarit ja toisen ryhmän muodostaa paikalliset ja koulun henkilökunta. Vaihtarit ovat koulussa välttämätön paha mutta siltikin toisen luokan opiskelijoita koska koulu on yksityinen ja vaihtarit eivät maksa korkeita lukukausi maksuja verrattuna paikallisiin nuoriin. Paikallisilla ja ranskaksi opiskelevilla vaihtareilla ei ole niin tiukkoja läsnäolo pakkoja eikä myöskään kurssien työmäärä ole sama verrattuna meihin englanniksi opiskeleviin.

2. Opiskelu, ranskalainen pedakogiikka (tai miten se nyt kirjoitetaan) on erilaista... sitä on vaikeaa kuvailla, tuntuu että opettajat ovat laiskoja tai jotenkin hommaansa leipääntyneitä. Jokaisella luennolla opettajat keskittyvät määräämään ryhmätöitä ja kirjallisia hommia ilman kunnon ohjeita ja kukaan ei opiskelijoista tiedä mitä tehdä ja tehdäänkö oikeen...

3. Ruoka, ranskalainen keittiö tunnetaan ympäri maailmaa... ranska on kulinaristin kotimaa, viiniä ja juustoja... kaikkia mahdollisia herkkuja. Täällä ei ole varaa syödä hyvin, jos ostaisin kaikki ruuat tuoreena ja tekisin kaiken itse joutuisin maksamaan per annos yli 10 euroa... kun ostan mikrosettiä ja lidlin syväjäädytettyjä juustohampurilaisia(niin herkullista kuin kuulostaakin) säästän törkeästi rahaa. Makunystyrät kiittää ja housujen koko pienenee.

4. Lakkoilu, täällä on koko ajan lakossa ja ikinä ei voi tehdä suunnitelmia paria päivää pidemmälle... viime viikolla bussit oli lakossa 2 kertaa ja kouluun pitää mennä vaikkei bussit kulje. Ensimmäisellä kerralla oli täysi lakko päällä ja kukaan ei mennyt kouluun. Toisella kerralla oli 80% vuoroista lakossa mutta bussia joutui silti odottamaan sen perus 30 minsaa pysäkillä (vuoroja menee 10 minsan välein aikataulun mukaan) ja tulomatkalla koulusta pari kilsaa ennen kaupungin keskustaa bussi pysähtyi ja kuski ilmoitti että hänen lakkonsa alkaa nyt... siitä sitten kävelemään! Mahtava maa ja mahtavat ihmiset... hienot systeemit.

Mitä vaihdosta on jäänyt tähän menessä käteen?

Uskon saaneeni itselleni uusia kavereita joiden luokse voi mennä yöpymään jos sattuu olemaan Englannissa, Kanadassa tai Etelä-Amerikassa joten se on hyvä. Sen lisäksi olen ehkä kasvanut ihmisenä (p***aa) ja muuta naisten lehti löpinää. En kadu tänne lähtöä mutta jossain muualla olisi voinut olla mukavampi suomalaisen nuoren miehen vaikuttaa.

Tänään luovuin terroristi parrasta kun kyllästyin siistimään sitä kynsisaksilla, on kiinnostava nähdä tunnistaako kukaan huomenna koululla.

Kaikki nyt jännittämään mestarien liigaa ja toivomaan Lyonin voittoa koska allekirjoittanut on ollut puheissa latinoiden kanssa että mentäisiin katsomaan Lyoniin mestarien liigaa jos ne pääsee jatkoon... mutta Manjaana manjaana ja sellaista! Ensi kerralla enemmän pärinää taas...

Terveisin Satunnainen Matkailija

Ei kommentteja:

Lähetä kommentti